Olipa kerran pohjolassa kaunis laakso, jonka läpi kulki vuorilta tuleva joki. Laaksossa asui ahkera, mutta väkiluvultaan pieni kansa. Laaksossa elo oli onnellista paitsi silloin, kun joki tulvi tai kuivui. Kansan viisaat kovasti miettivät, miten tilanteen voisi korjata.
Lopulta viisaat keksivät, että rakennetaan jokeen pato. Niin he ahersivat ja saivat padon valmiiksi. Mutta sitten syntyi ongelma, kenelläkään laakson asukkaalla ei ollut aikaa huolehtia padosta. Ihmiset päättivät kysyä neuvoa Vuoren Vanhukselta.
Vuoren Vanhus kehoitti kysymään Gela-lohikäärmeeltä apua. Ja niin he menivät ja kysyivät häneltä. Gela suostuikin valvomaan ja ylläpitämään patoa. Mutta kaikilla lohikäärmeillä on ainakin yksi heikkous ja Gelalla se oli vallanhimo. Gela alkoi säätelemään veden saantia.
Niinpä myöhemmin, kun erään pienen tytön isän jalka loukkaantui, tyttö lähti pyytämään Gelalta vettä perheelleen. Gela ei suostunut, sanoi että saadaksesi vettä tarvitsen lausuntoja kansan harvalukuiselta lääkärikunnalta. Samaan aikaan koko maailmaa piinasi Kruunu-niminen sairaus, joka vaati lääkäreiden kaiken huomion.
(satu jatkuu myöhemmin...)
